Kuva näköalatornista Pihtiputaan Kivimäeltä.

Etänä tehokkuutta – Ritva Pohjoisvirta

Maailma muuttuu, Eskoseni, taidettiin mainita jo muinoin Nummisuutareissa, mutta kyllä tuo lausahdus pitää paikkansa sinun ja minunkin elämässä. Korona tuli, ja pisti meidät itse kunkin kököttämään omaan korpimökkiimme, utuisille saloille, kaupungin lähiöön tai minne nyt kukakin on roudannut maallisen omaisuutensa asettuessaan nakertamaan leipäänsä yhteiskuntamme tuottavana yksilönä.

Kun meilläkin työpaikalla todettiin, jotta arvon rouvat voivat alkaa tehdä enempi säännönmukaisesti etätöitä, otin vastaan tämän minulle tarjotun mahdollisuuden. Etäillyt olen jo vuosikymmenien saatossa monella muotoa; iltaisin ja viikonloppuisin töitä tehden tarpeen mukaan. Parhaimmillaan työ näet joustaa molemminpuolisesti; tehdään tiiviisti kun tarvitaan ja sitten voidaan pitää vapaasti vapaata, jos itselle sattuu tulemaan jokin yllättävä tarve.

Näillä eväillä etätyö ei ollutkaan raskas ja pilkkopimeä mörkö, johon tutustuminen olisi ollut pelottavaa ja outoa. Siitä vaan sähköpöytä sopivalle korkeudelle, säätötuoli alle ja sormet

laulamaan näppäimille.

-No, kyllähän minäkin pienen investoinnin tein ihan ajan hengen mukaisesti; tarrataululle pistin vuosikalenterin ja nenän edessä on jos mitä lippua ja lappua tarratauluun iskettynä.

Monelle lienee toimivan etätyöpisteen rakentaminen tuonutkin joitakin uusia kustannuksia, joista ei ole aikaisemmin tarvinut huolehtia. On hyvä, että työtila on muunneltavissa; pöydän korkeutta on hyvä säätää tarpeen mukaan, jotta seistenkin voi tehdä välillä työtä. Monitoimitulostin skannereineen päivineen on mielestäni ihan välttämättömyysvehje ja tuolikin pitää olla pyörillä ja säädöillä varustettu, jotta homma sujuu, ilo säilyy elämässä ja selkä kiittää.

Puhelin sankaluureineen on oiva peli. Liekö joku sisko/veli vielä niska-kännykkä -linjalla, mutta hartiat eivät moisesta tykkää, usko pois. Viimeistään vuosien myötä tulet arvostamaan sankaluurejasi.

Etäyhteys tietoturvallisine ja asianmukaisine ohjeineen on ehdottoman välttämätön.

Kaiken kruunaa tietysti työmoraali, joka etätyössä pitää olla korkealla tasolla. Työnjälkeä pitää syntyä, vaikka kukaan ei reaaliaikaisesti sinua syynääkkään olan takana.

Yrityksiin saa etänä yhteyden aivan yhtä vaivattomasti kuin ennenkin, jopa ehkä vaivattomammin, kun puhelin ja sähköposti ovat olleet pääasialliset välineet.

Mistäs sitten ollaan paitsi? No yhteiset kahvikekkerit työpaikan keittiössä ovat vähemmällä. Tietenkin on hyvä, että joskus pääsee kasvokkainkin näkemään työkavereita, kiitos parantuneen koronatilanteen.

Meitä on moneksi. Osalle etätyö sopii, osalle ei.

Uskoisin, että pelkästään etätyön varassa eläväksi harva meistä on tarkoitettu. Sosiaalinen kanssakäyminen on kuitenkin ihmisluonnolle aivan erinomaisen tärkeää. Jos ei muuten, niin onhan se joskus kiva kuulla, että työkaveri on käynyt eilen ostamassa kaupalta kotiin leipää ja meetvurstia. Ei tuo liene kovin maata mullistava tieto, mutta kummasti se lämmittää, kun kavokkain sen kuulee.

Onkon oivallinen juttu, että nyt on keksitty uusi hieno sana ”hybridityö”.  Osa työstä tehdään etänä ja osa ihan perinteisen työpisteen äärellä, siellä lähityöpaikalla. Useimmille sopineekin tuo hybridimalli loistavasti. Pitkämatkalainen säästää matkakuluissa ja matka-ajassa, ja ideointiin voi keskittyä ikioman mökin rauhassa.

Etätyö on tullut jäädäkseen, ainakin hybridimallina. Niin se maailma vaan muuttuu, Eskoseni. 

 

Kirjoittaja Ritva Pohjoisvirta toimii suunnittelijana Kehittämisyhtiö Keulink Oy:n palveluksessa.