Läppärin ja termospullon kanssa etätöissä metsässä.

Erilainen etätyöpaikka – koska grillataan?

Vähintään joka neljäs perjantai tehdään lounasruoka yhdessä ja kesäisin grillataan terassilla. Säännöllisin väliajoin pidetään sauna- ja korttipeli-iltoja, joihin kokoontuu nykyisiä ja entisiä työntekijöitä vuosien varrelta. Puutarhatalkoot pidetään keväisin ja syksyisin. Niin – täällä on sauna, grilli ja puutarha.

Olen tehnyt hanketyötä ja muita projekteja Keski-Suomessa jo 16 vuotta. Projektit ja työnantajat ovat vaihtuneet ja sen myötä myös työkaverit, mutta yksi on pysynyt; etätyöpaikkani jyväskyläläisen it-yrityksen toimitiloissa, ja sen työyhteisö.

Metsän keskellä etätöissä.

Minulla on ollut hyvä onni, kun työorganisaationi ja esimieheni

ovat aina olleet myönteisiä etätyön tekemiselle.

Työni on ollut enemmän tai vähemmän liikkuvaa, jolloin toimiston sijainnilla ei ole ollut niin suurta merkitystä. Minulle etätyö onkin ollut pysyvä käytäntö jo kauan. Varsinaiset työpaikkani ovat sijainneet aina vähintään 40 km etäisyydellä koti-Jyväskylästä, parhaimmillaan työmatkaa on ollut 101 km. Ilman mahdollisuutta etätyöhön työurani olisi varmasti ollut erilainen.

Helposti tulee mieleen ajatus, että eikö työni sitten ole rikkinäistä, hajanaista ja etäännyttävää? Vaikka varsinaiset työyhteisöt ovat vaihtuneet, on kontakti ihmisiin silti aina syntynyt ja säilynyt. Säännölliset toimistopalaverit, tyky-päivät, lounaat, pikkujoulut ja muut menot ovat riittäneet siihen, että työkaverit ovat tulleet tutuiksi. Kiinnittyminen kulloiseenkin työpaikkakuntaan on syntynyt paikallisten työkavereiden ja asiakkaiden kautta. Oma osansa kontaktin säilymisessä on myös ”näköpuhelimella”, jollaisia ennen vanhaan oli vain Aku Ankassa. Teamsin käyttö sujuu nykyisin myös minulta, vaikka olenkin tumpelo atk-asioissa.

Joustavuus työn tekemisen paikan suhteen mahdollistaa myös joustavan ja monipuolisen työuran. Vaihtelevat projektit ja eri työnantajat ovat mahdollistaneet oman osaamisen monipuolistumisen ja laajojen verkostojen syntymisen. Sosiaalisen median myötä paljon työkavereita entisistä työpaikoista on jäänyt pysyviksi ystäviksi.

Miten minä tänne etätyöpaikkaani sitten juurruin? Kaikki alkoi vetämääni luontoreitistöhankkeeseen kuuluneesta nettikarttaprojektista vuonna 2005. Kilpailutuksen kautta karttapalvelun tekijäksi valikoitui jyväskyläläinen yritys, jonka juuret olivat liikuntaan liittyvissä paikkatietopalveluissa, mutta joka oli juuri suuntautumassa matkailuliiketoimintaa tukeviin it-ratkaisuihin. Jonkun suunnittelupalaverin jälkeen jäin hetkeksi vajaakäytöllä olevan työpöydän ääreen kirjoittamaan sähköpostia. Toimiston osoite on vaihtunut jo kahdesti, mutta pöytä, jolla tätä kirjoitan, on sama.

Reijo Himanen, projektipäällikkö